❅Näin onnistut tarinoinnissa❅
Yp:n vinkit onnistuneisiin tarinoihin:
Tämä ohjelappu antaa ohjeita siihen, millaisella sisällöllä saa tarinoinnin luistamaan.
- Olet luonut hakemuksessasi mielenkiintoisen ja moniulotteisen hahmon, josta saa paljon irti. Miltä juuri tästä hahmosta tuntuu tulla uudelle tallille? Onko hänellä kenties jonkinlaista vertaulupohjaa edellisiin talleihin tai omiin odotuksiinsa?
- Tallilla on lähes aina paikalla myös muita henkilöitä. Tiia ja Viivi ottavat usein vastaan uudet tallilaiset ensimmäisenä päivänään ja esittelevät heille tallia. Myös muiden hahmoja saa ja kuuluu käyttää. Onko joku, jonka kanssa hahmosi voisi ystävystyä? Tai joku, jonka kanssa hän ei oikein tule toimeen. Muihin hahmoihin kannattaa myös tutustua huolellisesti lukemalla heidän sivujaan, jotta voit kirjoittaa heitä tarinoihisi todentuntuisemmin.
- Etsinnässä hevossuosikki: Usein hevostellessa jostakin hevosesta muodostuu se kaikkein tärkein turpatoveri. Lempparihevosen etsinnässä voi kuitenkin mennä aikaa, eikä tie ole aina ruusuilla tanssimista.
- Mikä voisi mennä pieleen? Anna sen mennä pieleen. Miten siitä selvitään? Erilaiset epäonnistumiset ja tökeröinnit auttavat hahmoasi kehittymään; kukaan ei ole täydellinen! Hahmollasi voi olla jonkin fyysinen tai henkinen este, joka hänen pitää ylittää.
- Tarinoidesi ei tarvitse olla yksistään seisovia jaksoja, vaan voit myös kehitellä juonen kaaren, joka jatkuu tarinasta toiseen. Sinun ei myöskään tarvitse suunnitella kaikkea etukäteen, mutta jonkinlainen suunta tai tavoite voi auttaa juonen kulussa.
- “Show don’t tell” eli suomeksi “näytä, älä kerro”. Tällä tarkoitetaan tarinoinnissa sitä, että sen sijaan, että listataan lukijalle, mitä tapahtuu, se näytetäänkin mielikuvien avulla. Esim. “Päähäni sattui” -> “Korvissa kaikui, ja hetken ajan näin tähtiä” tai “hevonen näyttää säikähtäneeltä” -> “hevosen pää on korkealla ja se korskuu kovaäänisesti. Sen sieraimet ovat laajenneet ja se on kuin lentoon lähdössä”
- Vältä turhaa. Saat tarinoistasi kypsemmän tuntuisia, kun jätät pois sellaiset asiat, jotka eivät olennaisesti liity tarinan juoneen. Juonettomat tarinat ovat sitten asia erikseen, mutta mikäli haluat kirjoittaa draamallisesti kiinnostavaa tekstiä, kannattaa jättää pois esimerkiksi turhat kohtaamiset, kuten “näin tallilla henkilön x. Sanoin hänelle moi ja hän moikkasi takaisin. Sanoin, että menen maastoon. Hän sanoi, että se kuulostaa kivalta. Sitten minä lähdin pois” Jokaisessa tarinassa ei myöskään tarvitse edetä täysin kronologisessa järjestyksessä, esim. tulin tallille, hain hevosen, ratsastin, hoidin hevosen, lähdin kotiin. Voit aloittaa vaikka jostakin hetkestä, joka tempaisee mukaansa. Esimerkiksi “Lähestyn estettä pala kurkussa. Tiedän jo valmiiksi, että hevosen laukka on aivan liian nopeaa”. Jos tarinan aihe on jännittävä ja tunteita herättävä estetunti, ei alkuun tarvita mainintaa kaikesta itsestäänselvästä. Myös välimatkat ja ns. tyhjät hetket voi jättää pois tarinoista. Lukijan ei tarvitse nähdä hahmon jokaista liikettä. Voit lopettaa edellisen kappaleen vaikkapa "Olipas kiva maasto", sanon ja tulen alas hevosen selästä tallin pihassa. "Niin oli" ja hypätä seuraavan kappaleen alussa seuraavaan tapahtumapaikkaan, esim. Tallituvassa on ihanan lämmintä.
- Lukija ei tiedä asioita, joita et kerro. Kun luet tarinaasi läpi ennen sen lähettämistä, katsele sitä tuorein silmin, jos mahdollista. Olisiko jokin asia, jota täytyisi selventää? Älä kuitenkaan aliarvioi lukijan kykyä täyttää tarkoituksella jätettyjä aukkoja.
- Liikaa tai liian vähän dialogia. Dialogilla tarkoitetaan hahmojen välistä puhetta. Dialogi on erinomainen tapa antaa lukijalle osviittaa siitä, millainen hahmosi on ja miten hän käyttäytyy oikeissa tilanteissa. Älä kuitenkaan käytä dialogia koko tarinan pohjarakenteena, vaa sen verran, että lukija pääsee siihen mukaan ja kaikella dialogilla on jokin merkitys. Muista myös erilaisten hahmojen tavat puhua. Tarinat kokonaan ilman dialogia voivat toimia, mutta dialogin avulla lukija pääsee paremmin tarkastelemaan hahmoja ja tilannetta myös erilaisista näkökulmista. Pelkän sisäisen monologin lukeminen voi olla joskus melko puuduttavaa. Muista myös tehdä dialogista tarpeeksi selkeää. Älä oleta, että lukija tietää, mikä on minkäkin hahmon sanomisia, vaan liitä suosiolla hahmojen nimet dialogin yhteyteen.
- Laatu ja määrä: Helmiksessä voi nykyään lähettää tarinan vasta silloin, kun edellinen on jo tarkistettu. Tämä antaa innokkaille kirjoittajille aikaa keskittyä seuraavan tarinan laatuun ennen sen lähettämistä. Kannattaa siis suunnitella tarinaa hieman ja tarkistaa se muutamaan kertaan ennen sen lähettämistä. Helmiksen tarinaraja on 2 kuukautta. Ei siis tarvitse ylisuorittaa, jollei tahdo. Voit myös kasata juuri sellaisen tarinan kuin haluat; sellaisen, josta olet ylpeä. Yksikin tarina kahdessa kuukaudessa riittää. Panosta siis mieluummin tarinoiden laatuun kuin määrään.
- Hirvityslista! Hirvityslista on menetelmä, jota käytän itse melko paljon. Se tehdään niin, että inspiraation iskiessä otetaan kynä ja paperia, ja tehdään kauhistuttavan näköinen lista kaikesta, mistä haluaisi kirjoittaa. Ei siis välttämättä samaan tarinaan, mutta kaikki sellainen, mitä haluaisit joskus tapahtuvan hahmollesi. Lista saattaa siis sisältää seuraavanlaista söherrystä: "lumilaukka, surullinen hetki karsinassa, tippuminen maastossa, ankkavitsi Tallituvassa, ratsastuspelko ja siitä yli pääseminen, ensin eivät tykkää toisistaan mutta sitten niistä tulee kavereita" Tämä lista on erittäin hyödyllinen työkalu, sillä siihen kirjoitetaan vain ne asiat, joita oikein hinkuu pääsevänsä kirjoittamaan. Niitä voi sitten ripotella tuleviin tarinoihin, jolloin kirjoittaminen pysyy mieluisana. Lisäksi on aina jotain, josta löytää inspiraation.
Makoisia kirjoitteluhetkiä!