Tiia SyystuuliLuonneTämä jos joku tyyppi saa uudet tuttavat hiukan räpyttelemään silmiään. Tiia on varsinkin ensitapaamisella harvinaisen hämmentävä henkilö. Ensinnäkin, nainen vaikuttaa roimasti ikäistään nuoremmalta, ehkä kuusitoistavuotiaalta tai sitä luokkaa. Varsinainen luonnonlapsi: pitkä ja villi, ristiselkään ulottuva ruskea tukka ja lyhyehöt jalat, sekä lapsellinen pukeutuminen mainosteepaitoihin ja cowboy-hattuihin luovat vaikutelmaa 2000-luvun heppateinistä. Harppoo reippaasti flare-farkuissaan tervehtimään pyörittämänsä hevostilan uusia tulokkaita ja avaa suunsa vain hämmentääkseen uusia tuttavia.
Ratsastustuntien pitäminen on (luojan kiitos) loiventanut eri murteiden terävyyttä Tiian puheessa, mutta keskustellessaan lipsuu hämmentävästi sekoitetut murteet Lapista, Pohjanmaalta sekä Helsingistä. Ovi saattaa slangilla ollakin välillä dörtsi ja minästä on kuultu vaikka mitä versioitä, mie, mä, sekä minä. Eikä tietysti pidä unohta Pohojalaasia juuria, joissa minä-sanaan yhdistetään jo seuraavaa sanaa. Moon = Mä oon, Molen = Mä olen, jne. Joskus saattaa kuulua myös "notta" jotta-sanan paikalla. Kun puheen sekavuuden aiheuttamasta sokkelosta pääsee yli, voi tutustua reippaaseen ja avoimelta vaikuttavaan ihmiseen, jolla on laajasti viisautta hevosille ja melko rapistuneita sosiaalisia taitoja ihmisten varalle. Puhua Tiia osaa ja juttua riittää varsinkin työhönsä liittyen, mutta sen ulkopuolisista asioista on melko hiljaa eikä puhu omista ajatuksista ja tunteistaan kovin avoimesti, paitsi kaikkein läheisimmille ihmisille. Joillekin ihmisille puhuu ilman murteita, varautuneesti. Pyrkii tähän pitäessään ratsastustunteja ja työskennellessään. Parhaiden kavereidensa kanssa murteet kuitenkin puskevat läpi, ja etenkin Mikahin kanssa räkättäessä tulee puheesta niin sekavaa, että nainen nauraa sille itsekin. Viivin kanssa puhe muuttuu luonnostaan hieman normaalimmaksi, sillä tytöt ovat tutustuneet lukiossa Helsingissä, missä Tiia on nuorempana pyrkinyt "kuulumaan joukkoon" puhumalla normaalimmin. Se on sitten vähän jäänyt tavaksi Viiville puhuessa. Viivin kanssa Tiia on ollut ystävä erittäin kauan, mutta nyt ystävyksistä on tullut toisilleen ennemminkin perhettä. Usein heistä puhutaan melkein sisaruksina, ja moni olettaakin yleensä niin, vaikka ulkonäöllisesti he ovatkin toistensa vastakohdat. Hevosten kanssa Tiia on lempeä, mutta rohkea ja sitkeäsydäminen. Hänen päätään ei paljoa huimaa hypätä selkään ilman satulaa tai muitakaan varusteita. Lujaa laukkaaminen maastossa ei hetkauta, eikä tippuminenkaan aina ole niin vakavaa, vaikka naisen idioottivarmalla tasapainolla sitä tapahtuu harvoin. Vaikka nainen ei taidoillaan paljoa kehuskelekaan, monet tuntuvat tietävän, että Tiialla on hevosiin jotenkin sellaiset otteet, että hän saa niistä itselleen sydänystäviä paremmin kuin ihmisistä. Tiia soveltaa hevosten kanssa jonkin verran myös lännenratsastuksesta tuttua koulutustapaa, mutta se tulee esiin lähinnä vain naisen ollessa hevosten kanssa niinsanotusti one on one, töiden ulkopuolella. Tiia haaveilee hevosten kouluttamisesta ja onkin kouluttanut esimerkiksi tallin täplikästä Myytä, joka ilmestyi Helmiksen metsiin puolivillinä jouluna 2021. Tiia on hyvin rehellinen ihminen, johtuneeko se sitten läheisyydestä luontoon ja hevosiin, joilla on taipumusta samaan. Lisäksi tällä sitkeällä ihmisellä tuntuu olevan vahva tarve selviytyä ilman muiden ihmisten apua, oli kyseessä sitten korkealle hyllylle kurottelu tai jokin henkisempi haaste. Kaikesta sitkeydestä huolimatta Tiia on äärimmäisen herkkä, tunteellinen ja empaattinen ihminen, joka aistii helposti niin ihmisten kuin eläintenkin tunnetiloja. Useimmiten tunnepuuskat eivät näy paljoa ulospäin muuta kuin hieman vakavammalla ilmeellä ja ruttuna kulmien välissä. Toisinaan suuttuessaan Tiia antaa kyllä ymmärtää, mistä kiikastaa. Ei suutu kauhean helposti, mutta on sitten pitkävihainen. Usein naisen terapiana toimii pitkä maasto Hallan kanssa Helmiksen metsissä. Palatessaan on jo yleensä hieman paremmalla tuulella. Voimakkaat tunteet näkyvät toisaalta myös päiv vastoin. Kun naurattaa, Tiia räkättää koviten ja iloitsee hypähdellen kuin varsa kevätlaitumilla. Korvien välissä Tiialla on vahva moraalinen käsitys oikeasta ja väärästä, sekä erityisesti siitä, miten hevosia tulee kohdella. Nainen onkin joutunut muutamaan otteeseen hieman liemeen sotkeuduttuaan "muiden ihmisten asioihin". Hän on aina hevosia ja muita ihmisiä kohtaan reilu ja painottaa sitä myös opetuksessaan. Tiiaan paremmin tutustuminen voi olla hieman haasteellista, sillä tämä nainen pysyy harvoin paikallaan kauhean pitkään. Tiia on lähes aina kiireinen ja liikkeellä jossakin päin pihaa. Asiakkaille puhuu aina melko pinnallisesti ja pikaisesti ja katoaa sitten aina johonkin. Osaa Tiia joskus kuitenkin relatakin, ainakin paremmin kuin Viivi. Toisin kuin Viiviä, Tiiaa ajaa stressin ja suorituspaineiden sijaan hillitön halu olla kaikkien hevoskavereidensa kanssa päivän mittaan. Välillä Tiiasta tulee mieleen ihmisen sijaan jonkinlainen luonnon eläin tai muu mönkijäinen hänen tutkiessaan ympäristöään pelotta ja ilman ennakkoluuloja. Hän on erittäin hands on esimerkiksi metsän kanssa, jossa viihtyy tuntikausia kesät talvet. Hän tahtoo nähdä ja kokea kaiken niin kauan kuin päivänvaloa riittää, ja loput sitten kuunvalossa. UlkonäköTiialla on villinkihara, ruskea tukka, joka on melkein aina puoliksi tai kokonaan auki. Välillä hän sutaisee sen nöyrästi letille tai ponnarille näyttääkseen nuoremmille tallilaisille hyvää esimerkkiä, mutta heti kun selkänsä kääntää, ponnari lentää lähimpään nurkkaan. Tiialla on ilkikurisesti tuikkivat ruskeat silmät. Nenän päälle ilmestyy kesäisin kasa pirteitä pisamia. Pukeutuu hauskasti kuin amerikkalainen rancheri vuoden ympäri flare-farkkuihin, toppaliiveihin, flanelleihin ja simppeleihin toppeihin ympäri vuoden. Päässä on usein maastonvihreä lippis, missä on kirjailtu mullikankuva.
Tiia on melko lihaksikas ja jäntevä, mutta notkea. Jaksaa kantaa kaiken maailman ämpäreitä ja kiipeää ketterästi korkeampienkin hevosten selkään. Pituutta ei ole kovinkaan paljoa, vain n. 164cm. Nainen hymyilee usein leveästi niin, että silmistä tulee pelkät viirut ja nenä menee kurttuun. Kulmakarvat kielivät aina hyvin tarkkaan siitä, mitä Tiia ajattelee, vaikka hän yrittäisikin peitellä sitä. HistoriaTiia on syntynyt Suomessa 2000-luvun alussa. Tiia asui 18-vuotiaaksi asti Helsingissä ja kesät ja lomat Lapissa keskellä korpea isoäitinsä luona. Tyttö vietti siellä pikkutyttönä niin paljon aikaa, että murrettakin on kerennyt tarttumaan jonkin verran ja sen kuulee silloin tällöin puskevan läpi naisen puheesta. Joskus Tiia puhuu hieman erilaisten maalaismurteiden sekoitusta, hankala siinä on sitten pysyä perässä että mistä mikäkin on peräisin.
Tiian perhe hankki Helmijärveltä kesämökin vuonna 2013, kun tiia oli 13-vuotias. Koko perhe tykästyi paikkaan, ja silloin jo 5 vuotta ratsastusta harrastanut Tiia alkoi haaveilla hevosten pitämisestä Helmijärvellä. Tiia aloitti lukion vuonna 2015 Helsingissä. Tiia ja Viivi menivät samaan lukioon, mutta mikään ei tuntunut oikein hyvältä jatkopaikalta kummallekaan, kun tulevaisuutta ruvettiin miettimään. Kun tytöt viettivät sitten samana vuonna viikonloppua Helmijärvellä Tiian mökillä, huomasivat he suuren maatilan olevan myynnissä. Tuli kiirus. Rahaa ei kummallakaan ollut riittämiin todellakaan, mutta tässä nyt olisi elämän tilaisuus nenän edessä. Onneksi jollakin ilveellä projektiin saatiin mukaan molempien tyttöjen vanhemmat (sillä ehdolla, että lukio käytäisiin loppuun erinomaisin arvosanoin) sekä molempien tyttöjen tädit. Viivin täti on pitkän uran tehnyt hevosihminen ja oli onneksi tarpeeksi hullu lähtemään mukaan. Tiian täti, hevosihminen hänkin, taas oli valmis rahoittamaan projektia omalta osaltaan ja ottamaan paikan nimiinsä siksi aikaa, kunnes tytöt olisivat täysi-ikäisiä. Mukana oli siis Tiian ja Viivin lisäksi paljon muitakin ihmisiä, vaikka koko projekti saikin alkunsa kahden teinitytön päähänpistosta. Kun varmistui, että haave tulisi oikeasti toteutumaan, tytöt vaihtoivat vähän äkkiä lukiouransa kaksoisopinnoiksi ja ryhtyivät lukion ohella opiskelemaan hevosalaa. Tiian ja Viivin hevoset (silloin Jere ja Tamina) muuttivat heti kauppojen jälkeen Helmikseen pihatto-olosuhteisiin, ja siitä alkoikin rakentaminen ja restaurointi, joka kesti kolme vuotta kaikenkaikkiaan, kunnes Helmis aloitti virallisesti toimintansa vuonna 2018. Mukana rakennustöissä oli eräs ukko, joka lupautui myös tallin kengittäjäksi. Hän myös lupasi tuoda mukanaan siskonsa pojan, joka asui hänen kanssaan. Silloin Tiia ja Viivi tapasivat Mikahin, joka on siitä asti ollut tärkeä osa talliporukkaa. Halla tuli Tiialle, kun Tiia oli 17-vuotias ja etsi hevosta, jolla kisata vähän korkeampia luokkia. Sitä ennen se oli ollut kasvattajalla. Siitä piti aluksi tulla siitostamma, joka olisi jäänyt synnyinkotiinsa, sillä sitä ei kipakan luonteensa vuoksi saatu myytyä. Tiia kuitenkin ihastui siihen pienen budjettinsa kanssa ja sai hevosen koeajalle. Vakuutettuaan omistajan siitä, että hevonen sai osaavan ja hyvän kodin, Tiia osti hevosen. Tiia joutui vakavaan onnettomuuteen Hallan kanssa vuonna 2017, kun hevonen säikähti kotikentällä. Tiia putosi ja jäi hevosen jalkoihin. Tamma astui Tiian päälle, ja naisen sääressä on tästä edelleen jälki. Kyseinen tapahtuma viivästytti Helmiksen ratsatuskoulutoiminnan alkamista. Tiia on kokenut takapakkia tapahtuneesta ja kamppaillut esimerkiksi pelon kanssa. Siitä on kuitenkin päästy yli ja Tiia rakastaa hevosta edelleen koko sydämestään.”Se on mun lempikiituri.” Kilpailuhistoria:
Varusteet-
Varusteet EQP, Provando Shop
MainintojaTiian päiväkirja
Kuvia |