Pakkasta ja salaisuuksia
osa 4
Lue sarjan aiempi osa täältä.
19. joulukuuta: Helmikseen on siunaantunut taas kaunis, aurinkoinen talvipäivä. Se paljastaa hiljaiset jääpuikot räystäänreunassa, huurrekukkaset ikkunoissa ja pörröisen lumihileen tallin punaisissa seinissä. Pakkanen on kiristynyt entisestään. Katto narisee ja vettä on kannettava tarhoihin käsipelillä. Mikah on lastannut kottikärryt täyteen ämpäreitä. Vesi on höyryävän lämmintä, jotta se ei jäätyisi heti. Kun vesi on kaadettu pikkuponitarhan vesiämpäriin, on jäljellä enää yksi tarha. Mikah työntää vaivalloisesti kottikärryjä sohjoisessa lumessa, mutta onnistuu saamaan ne uuden tulokkaan tarhan viereen. Hän nostaa katseensa ja huomaa, ettei ole tarhalla yksin. Aitaan nojailee poika. Ehkä viisitoistavuotias tai jotain sitä luokkaa. Pojalla on jalassa farkut ja päässä sellainen lierihattu, millaisia cowboyt pitävät päässään. “Hei”, Mikah sanoo. Poika vilkaisee häntä ja hymyilee leveästi. “Moi. Macho Man onkin näköjään tuotu tänne.” “Macho Man? Onko tää sun hevonen”, Mikah kysyy ja menee pojan viereen aidalle. “Ei”, poika nauraa. “Tai tavallaan on. Mä olen vähän kattonu sen perään. Se oli mun naapurin hevonen” “Oikeastiko? Meidän pitäis saada siihen sun naapuriin yhteys”, Mikah innostuu. “Älkää turhaan yrittäkö. Se ei ole ollut kotonaan ainakaan kuukauteen. Hylkäsi vaan tänkin”, poika selittää ja nyökkää hevosta kohti. Sen sieraimista tuleva ilma höyryää ja se mulkoilee poikaa pahantuulisesti. “Mä en tuntenut koko tyyppiä, se oli vähän hämärä. Mutta mä ajattelin, että voin hyvin huolehtia tästä kaverista”, poika selittää itsevarmasti. “Oletko sä hevosihmisiä?”, Mikah kysyy epäileväisenä. Jos poika on huolehtinut hevosesta, hän ei ole tehnyt siinä kovin hyvää työtä. “No jooo”, poika sanoo itsevarman kuuloisena. “Mä oon länkkärileffojen asiantuntija! Oon oppinut niistä myös, miten hevosia kesytetään” Mikah naurahtaa vaimeasti. “Niistä varmaan myös oppii tunnistamaan, onko hevonen tyttö vai poika”, hän sanoo huvittuneena. “Ai miten niin?” “No tämä öö… Macho Man… On tamma. Eli siis tyttö”, Mikah selittää ja kohottaa kulmiaan. “Ai”, poika sanoo hieman pettyneenä. “No se olikin aika hankalaa tyyppiä. Mä yritin kesyttää sitä, mutta se ei päästänyt mua selkäänsä. Eikä sitä saa kiinni kuin lassoamalla!” Lassoamalla? Mikah katsoo poikaa järkyttyneenä. “Niin siis mikä sun nimi on?”, Mikah kysyy ja kurtistaa kulmiaan. “Oliver”, poika sanoo ja ojentaa kätensä hymyillen. “Okei, Oliver… Sä olet todennäköisesti säikäyttänyt tän raukan henkihieveriin”, Mikah selittää. Lauma tallityttöjä on juuri saapunut pihaan ja he kulkevat iloisen pulisevassa rykelmässä talliin. Oliverilla tulee kiire. “No mikä sun nimi sitten on?” Oliver kysyy pikaisesti ja vilkaisee Mikahia. “Mikah.” “Okei Mika, mun pitää nyt mennä. Mutta oli kiva jutella. Kerro jos tarvitset apua lassoamisessa tai hevosten kesyttämisessä!”, poika huikkaa, ottaa kiinni lierihatustaan ja juoksee tyttöporukan perässä talliin. Mikah katsoo hetken tämän perään ja kaataa sitten vedet epäuskoisena Machotamman vesiastiaan. “Kerro, jos tarvitset apua”, hän tuhahtaa. ------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Roxy on edelleen valppaana ja virkeänä, vaikka se on juuri tullut pitkältä aamulenkiltä. Tiia pysäyttää sen tallipihaan ja tulee alas selästä. “Hieno tyttö, saatiinko me purettua vähän energiaa, saatiinko?”, hän puhelee tyytyväisenä. Talon ovi avautuu ja Viivi päästää koirat ulos. “Tiia!”, hän huutaa ovenraosta. “Muista ne ilmoittautumiset, okei?” “Joo!”, Tiia huutaa. Hän oli ollut maastossa pidempään kuin oli Viiville luvannut. Parasta kiirehtiä. Tallituvasta kuuluu naurunremakkaa ja sieltä tulee ulos asti glögintuoksa, joten Tiia suuntaa sinne hoidettuaan Roxyn pois. Lista on mukana, ja siinä on vasta yksi nimi. Nyt on saatava ilmoittautumisia. Tallituvassa on riemukas meno. Siellä on lämmin, ja porukkaa on käpertynyt jutustelemaan sohville ja säkkituolille glögimukien kanssa. “Heips kaikki!”, Tiia sanoo ja laittaa äkkiä oven kiinni perässään ennen kuin kylmä ilma ehtii tulvahtaa sisään pilaamaan tunnelmaa. “Moi!”, kuuluu iloisia huudahduksia. “Nyt hiphoi ilimottautumisia...”, Tiia sanoo ja nostaa katseensa. Hän kurtistaa kulmiaan. “Kukas se sie olet?” Keskellä sohvaa istuu teinipoika, joka on pukeutunut kuin Cowboy lierihattua myöten. Hän hymyilee leveästi kolme tallityttöä kummallakin puolellaan istuen. “Oliver”, poika sanoo ja nyökkää salaperäisesti hattunsa alta. Tiia katsoo tätä hetken epäuskoisena. “Öö, okei”, hän sanoo, pudistaa hämillään päätään ja kääntää katseensa taas listaan. “Niin siis jouluratsastukselle voi nyt ilmoittautua, ketkä teistä haluaa mukaan?” “Minäminä!”, alkaa kuulua ja tytöt kerääntyvät Tiian luo ilmoittautumaan. Cowboy jää sohvalle hiukan hämillään. “Ai jouluratsastus?”, hän sanoo venyttelevästi. “Haluatko sä tulla mukaan?”, Hilja kysyy. “Osaatko sä vai ratsastaa?” Sofie ihmettelee. “Tietysti osaan”, Oliver sanoo äkkiä. “Eihän se niin vaikeata voi olla.” Tytöt kikattavat, mutta Oliver näyttää olevan tosissaan. “No katsotaan”, Tiia sanoo epämääräisesti ja alkaa kirjoittaa ylös muiden halukkaiden nimiä ja hevostoiveita. “Mä tuun Pamelalla!”, Fia sanoo. “Okei, Fia - Pamela… Seuraava!” “Sofie Vinskillä!”, Sofie huikkaa. “Okei, ja sitten!” “Mä haluaisin Hallan tai Roxyn!” Tiia nostaa katseensa kohtaamaan Tarun innokkaat kasvot. “Taru, eikö me jo puhuttu tästä?”, Tiia huokaisee. “Sopisiko sulle vaikka Lakka?” “Lakka?”, Taru toistaa pettyneenä. “Mutta Linnea ja muutkin on jo mennyt Hallalla ja Roxyllakin!” “Niin, no Linnea on vanhempi ja ratsastanut kauemmin. Jonain päivänä säkin pääset ratsastamaan haastavammilla hevosilla, mutta turvallisuussyistä sä saat nyt vielä mennä rauhallisemmilla. Eli, sopiiko Lakka?”, Tiia sanoo tiukasti. “No okei, Lakka it is”, Taru huokaisee. “Sillä on tosi kiva laukka”, joku tallitytöistä yrittää lepytellä, mutta Taru ei näytä vakuuttuneelta. |