Pakkasta ja salaisuuksia
osa 10
Lue sarjan edellinen osa täältä.
22. joulukuuta; Jouluratsastus Tallipihassa on kymmenkunta hevosta, jotka tepastelevat paikoillaan ja korskuvat innokkaina. Sofie kiristää Vinskin satulavyötä ja Linnea säätää Totin jalustimia selästä käsin. Iida taluttaa Daifan jakkaran viereen ja Hilja heilauttaa itsensä helposti Mistyn selkään. Hevosille on laitettu punaisia ratsastusloimia ja pinteleitä. Jotkut ratsastajista ovat löytäneet tarpeeksi isoja tonttulakkeja mahtumaan kypärän päälle. Pamela nuokkuu tällättynä keskellä hälinää, kun Fia laittaa jalkaansa jalustimeen. Kisse ja Zeze ovat jo valmiita, samoin Ella ja tontuksi puettu Tuure, Essi ja Pucci sekä lumenvalkea Niko Nea selässään. Teemu tekee Maven kanssa ympyröitä sivummalla. Mikah pysyttelee etäämmällä säätäessään Jeren jalustimien pituutta. Tiia ei katso häneen päinkään. “Onhan kaikilla nyt varmasti lämpimästi päällä?” Tiia kysyy. Hän menee auttamaan Cowboyta, mutta huomaakin tämän istuvan jo Mimmin selässä leveästi hymyillen. “Sähän pääsit hienosti sinne.”, Tiia sanoo yllättyneenä. “Muista pysytellä jonon hännillä. Mikah tulee sun takana, sano sille, jos tulee ongelmia” “Okei!”, Oliver sanoo innoissaan. “Mennään nättiin jonoon. Muistakaa pitää välit edellä meneviin”, Tiia huutaa ja ponnistaa itsensä Taminan korkeaan selkään. Letka lähtee kohti tummaa metsää vaaleiden lumihiutaleiden putoillessa hiljalleen. Metsässä ei kuulu muita ääniä, kuin hevosten askeleet pehmeällä lumella ja satuloiden rauhallinen narina. Välillä joku hevosista ravistaa päätään lumihiutaleiden kutittaessa ripsiä, mikä saa suitset kilisemään. Tiia vilkaisee taakseen. Lakka kulkee innoissaan eteen, mutta selässä istuva Taru haukottelee niin, että silmät puristuvat viiruiksi. Tiia naurahtaa. “Taru hei, ei se Lakka nyt noin tylsä hevonen ole. Odotas, kun otetaan pikku pätkä laukkaa!” Hetken päästä siirrytään raviin. Tiia vilkuilee välillä olkansa yli ja huomaa Oliverin pärjäävän Mimmin kanssa varsin hienosti. Tiia kurtistaa kulmiaan. Poikahan osasi keventää! “Hei Oliver!” hän huikkaa. “Missä sä olet keventämään oppinut?” Poika virnuilee leveästi. “Cowboylla on keinonsa”, hän vastaa epämääräisesti. Tiia pudistaa päätään mietteliäänä. Hänen mielessään herää epäilys. ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------- Viivi selaa Netflixin tarjontaa hämärässä olohuoneessa. Silmät ovat väsyneet ruudun tuijottamiseen ja selkä huutaa hoosiannaa. Olisi tarve päästä ulos, mutta ei siellä voi oikein mitään tehdäkään. Tallipihasta alkaa kuulla kavionkopsetta ja iloista puheensorinaa. Ikkunasta näkyy hevosletka, joka palaa onnellisena jouluratsastukselta. Viivi tuntee mahanpohjassaan syvää harmitusta. Hänellä olisi ollut punaiset lettinauhat Seran harjaan ja vaikka mitä. Ja seuraavaan jouluratsastukseen on taas vuosi. Hän huokaa, nousee varovasti seisomaan keppien avulla ja klinkkaa lähemmäksi ikkunaa. Tiia on jo tullut alas Taminan selästä. Osa ratsastajista on vielä kauempana polulla, viimeisenä Mikah. Ratsastajat alkavat taluttaa hevosia talliin innostuneen väsyneinä, jalat laukkapätkistä tutisten, mutta leveät hymyt kasvoillaan. Tallin valot näyttävät lempeiltä ja kutsuvilta. Hetken Viivi harkitsee sinne menemistä, mutta tajuaa pian, että olisi kuitenkin vain tiellä keppeineen ja kipseineen. |