❅Huurteenhukkia osa 4❅
Sydän kurkussa
18.12.22
Tummanharmaan ruunan sieraimet ovat laajenneet ja sen silmänvalkuaiset vilkkuvat. Sen hengitys höyryää pakkasilmassa. Tiia istuu selässä ja patistaa hevosta hellästi eteenpäin. Se ottaa muutaman epävarman askeleen kohti kaukana siintävää metsää, mutta pysähtyy sitten taas.
-Hyvä poika, Tiia sanoo ja antaa sen seistä hetken paikoillaan.
Hän istuu kuin tatti. Hengittää rauhallisesti ja silittää hevosen kaulaa. Kun hän tuntee hevosen rauhoittuvan, hän pyytää sitä astumaan taas muutaman askeleen eteenpäin.
Hiljalleen hevonen lähestyy metsän reunaa. Tiia antaa sille makupaloja aina, kun se tekee oikein.
-Hieno poika Totti!, hän kehuu.
Hevonen tuntuu rentoutuvan koko ajan. Kun he pääsevät metsän ympäröimälle tielle ja kävelevät sitä reilun matkaa eteenpäin rauhallisin mielin, Tiia nauraa riemusta.
Päällepäin ei näy, että naisen selkään on tulossa mustelma hänen liusuttuaan alas selästä pariinkin otteeseen muutamaa tuntia aiemmin, kun hän oli kokeillut samaa hieman vähemmän kärsivällisellä taktiikalla.
❅❅❅❅❅❅❅❅
Aamu
Aamukuudelta on säkkipimeää Tiian harppoessa talvitakki puoliksi kiinni ja tallisaappaat yökkärihousujen päällä aamutalliin. Hän vetäisee auki kentän viereisen päätyoven ja sytyttää valot tallin kaikille käytäville. Hevoset räpyttelevät silmiään unenpöpperössä. Osa nousee ylös karsinansa pohjalta yltä päältä puruissa. Muutama huonokäytöksinen paukuttaa ovea tai kuopii lattiaa aamuruoan toivossa.
Tiia rientää kuitenkin ensimmäisenä sydän kurkussa Hallan karsinalle. Hän kurkistaa oven yli.
-Hei tytsy!, Tiia kuiskaa. -Huomenta! Mitä kuuluu?
Hän raottaa varovasti karsinan ovea ja livahtaa sisälle.
Hallan silmät ovat ummessa ja se näyttää nukkuvan. Tiia kokeilee sen jalkaa kädellään ja riisuu vanhan kääreen. Sitten hän silittää hetken tamman pörhiintynyttä karvaa pitkin sen korkeaa säkää ja kaulaa. Hän siirtää jouhia pois sen nuokkuvilta silmiltä, katselee sen suippoja korvia ja roikkuvaa alahuulta.
Tiia painaa suukon tamman pehmeään turpaan. Kyyneleet kihoavat naisen silmiin.
Tummanharmaan ruunan sieraimet ovat laajenneet ja sen silmänvalkuaiset vilkkuvat. Sen hengitys höyryää pakkasilmassa. Tiia istuu selässä ja patistaa hevosta hellästi eteenpäin. Se ottaa muutaman epävarman askeleen kohti kaukana siintävää metsää, mutta pysähtyy sitten taas.
-Hyvä poika, Tiia sanoo ja antaa sen seistä hetken paikoillaan.
Hän istuu kuin tatti. Hengittää rauhallisesti ja silittää hevosen kaulaa. Kun hän tuntee hevosen rauhoittuvan, hän pyytää sitä astumaan taas muutaman askeleen eteenpäin.
Hiljalleen hevonen lähestyy metsän reunaa. Tiia antaa sille makupaloja aina, kun se tekee oikein.
-Hieno poika Totti!, hän kehuu.
Hevonen tuntuu rentoutuvan koko ajan. Kun he pääsevät metsän ympäröimälle tielle ja kävelevät sitä reilun matkaa eteenpäin rauhallisin mielin, Tiia nauraa riemusta.
Päällepäin ei näy, että naisen selkään on tulossa mustelma hänen liusuttuaan alas selästä pariinkin otteeseen muutamaa tuntia aiemmin, kun hän oli kokeillut samaa hieman vähemmän kärsivällisellä taktiikalla.
❅❅❅❅❅❅❅❅
Aamu
Aamukuudelta on säkkipimeää Tiian harppoessa talvitakki puoliksi kiinni ja tallisaappaat yökkärihousujen päällä aamutalliin. Hän vetäisee auki kentän viereisen päätyoven ja sytyttää valot tallin kaikille käytäville. Hevoset räpyttelevät silmiään unenpöpperössä. Osa nousee ylös karsinansa pohjalta yltä päältä puruissa. Muutama huonokäytöksinen paukuttaa ovea tai kuopii lattiaa aamuruoan toivossa.
Tiia rientää kuitenkin ensimmäisenä sydän kurkussa Hallan karsinalle. Hän kurkistaa oven yli.
-Hei tytsy!, Tiia kuiskaa. -Huomenta! Mitä kuuluu?
Hän raottaa varovasti karsinan ovea ja livahtaa sisälle.
Hallan silmät ovat ummessa ja se näyttää nukkuvan. Tiia kokeilee sen jalkaa kädellään ja riisuu vanhan kääreen. Sitten hän silittää hetken tamman pörhiintynyttä karvaa pitkin sen korkeaa säkää ja kaulaa. Hän siirtää jouhia pois sen nuokkuvilta silmiltä, katselee sen suippoja korvia ja roikkuvaa alahuulta.
Tiia painaa suukon tamman pehmeään turpaan. Kyyneleet kihoavat naisen silmiin.